Bussikäyttäytymisen ABC 1.0

(edit: 07.02.2008, vähän muokattu sivua fonttien jne osalta)

Osa meistä ihmisistä on jollakin lailla linkitetty busseihin. Noihin pyörällisiin julkisiin kulkuneuvoihin. Osa pakosta, osa omasta valinnastaan. Minä ehkä enemmän tai vähemmän molemmista, ehkä kuten useimmat muutkin. Julkiset kulkuneuvot ovat yksi niistä välttämättömistä pahoista, instituutioista, joita monelta suunnalta yhtä aikaisesti sekä tuetaan että tuhotaan. Jos kaupunkilaiselta, varsinkin suurimmissa kaupungeissa, pyydetään bussiliikenteelle arvosana, se on varmaan tyyliin: "ihan jees". Periferian peräkukkuloilla asuvilla ei ole antaa arvosanaa, kun ei ole bussejakaan. Kaikki ymmärtävät, että yksityisautoilu ei ole pitkällä tähtäimellä järkevää. Mutta kaikille tuntuu olevan oma napa lähimpänä, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Itse en loppujen lopuksi koe ylitsepääsemättömäksi pahaksi istua 1,5-2 tuntia bussissa päivittäin. Omalla autolla työmatkat enemmän kuin puolittuisivat. Olen melkein fillarillakin kerennyt samaan vauhtiin kuin bussi. Tämän sanottuani päästäänkin seuraavaan aiheeseen.

AINA MYÖHÄSSÄ..


Miksiköhän bussit mahtaa myöhästellä? Siihen on varmaankin syynä aikataulujen kireys, hmmm. Ei ehkä kuitenkaan, sillä sama bussi kulkee osan vuodesta tai vuorokaudesta helposti ajallaan. Bussiaikataulua ei voi loputtomasti höllentää. Linjabiilit on kalliita härveleitä seisottaa teitten poskessa. Ja luppoajaltakin kuskille on maksettava, eikö totta. Väitän, että juuri silloin, kun aamu- tai iltaruuhkassa kiroilet bussin myöhässäoloa, vaikka et sitä edes muulloin käytä (kuinka monta kättä nouseekaan), syy ei ole kuskissa eikä autossa. Viimeisenä bussiyhtiössä tai aikataulussa. Se on kuule sinussa ja minussa.

LINJA-AUTOSSA ON TUNNELMAA - JOS KÄYTTÄYDYTÄÄN


Pääkaupunkiseudulla vähän busseissa kolunneena tulee huomattua, että siellä ihmiset on varmaan pakon sanelemana oppineet edes alkeet, kirjoittamattomasta bussikäyttäytymisen pyhästä kirjasta. Siellä tosin koko systeemi on sen verran isommassa mittakaavassa, että jos 15% porukasta käyttäytyisi aivan urvelona niin ainutkaan auto ei perille kerkeisi ajoissa. Luetellaanpa ne merkittävimmät säännöt. (satunnaisessa järjestyksessä)

1. Pysäytä bussi
2. Jos olet yksin pysäkillä, ilmoita kuljettajalle, jos et ole nousemassa kyytiin
3. Varaa matkakorttisi tai rahat valmiiksi
4. Poistu ripeästi takaovesta, jos sellainen on
5. Ota selvää takaovesta ennen kuin bussi on pysähtynyt

Osalle voivat nuo olla jotenkin itsestäänselvyyksiä, ja hip hurraa. Mutta kun ne pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille. Jos mietit, että ruuhka-aikana yhden vuoron (päätepysäkkien välillä) nousee kyytiin ja poistuu kymmeniä ellei satoja ihmisiä. Jos jokainen tuhlaa toisten aikaa muutamankin sekunnin, se on hyvin äkkiä minuutteja. Jokainen ylimääräinen viive (sana viipe, pitäisi poistaa aivoleikkauksella sen keksineen hemmon päästä, sanon minä) kumuloituu, ja lumipalloefektin lailla luo perhosefektinä kaaoksen.

Jo pelkästään se, että joku laiskuuttaan poistuu etuovesta ja estää samalla uusien matkustajien rahastamisen, aiheuttaa helposti kymmenen sekunnin menetyksen. Liikuntarajoitteiset on asia erikseen, heillä ei ole vaihtoehtoa. Tai se vaihtoehto, poistua takaoven kautta, maksaisi vielä enemmän aikaa. Joten ole kärsivällinen vanhuksia ja liikuntarajoitteisia kohtaan. Jos jalka ei nouse niin se ei nouse, kuinka tahansa huokailet olan takaa.

KUSKIT, HEITÄ ON MONEEN JUNAAN

Olen elämäni aikana törmännyt mitä erikoisempiin kuskeihin. Pääsääntöisesti kuskit on hyviä, mutta ensin otetaan pari huonoa esimerkkiä. Ensinnäkin kuskeille pitäisi laittaa esim. Taipale telematicsin Sensior (mukava pikku värkki, yksinkertainen ja toimiva innovaatio), ja siihen sellainen laajennus, että huono ajotapa aiheuttaisi kunnon sähköshokin, vaikka suoraan sukuelimiin. On se kumma, miten jotkut kuljettajan tuntuvat ajavan kuin Ruusperi ("mikä on kissa sen, sen kun varoo pikkasen" - J. Leskinen): jarrua poletaan viimesekunnilla ja lusikka lyödään heti pohjaan kun vaan voidaan. Eli meno on kuin törmäilyautossa. Saa siinä sitten puristaa rystyset valkeina massakuljetusvälineen solumuovisia perseenalusia. Äkkinäiset kiihdytykset ja ohjausliikkeet on todella epämiellyttäviä, kun ei edes ole rattia mistä pitää kiinni, ei ole persauksenalusesta tukeva pitää kiinni, ei. Toinen tämän hätäisen ajotyylin sovellus on eräällä kujettajalla, jonka kyydittävänä istuskelen keskimäärin joka toinen viikko. Se mies jotenkin haluaa saada kaikki kyytiin vaikka väkisin. Stoppailee vaikkei kukaan ole lähössäkään kyytiin ja vastaavasti yrittää kiilata muitten bussien eteen, ettei vaan jäisi jonon hännille keräämään jäännöspisteitä.

Eri asia on sitten toisella paikallisliikennettä hoitavalla yhtiöllä. Sinne on kyllä valittu tylyintä porukkaa ikinä. Tai sitten kuskit on lukeneet työehtosopimuksen ja siellä ei puhuta palvelusta, ja liikennöitsijä ei sitten ole suostunut siitä likaisen työn lisää maksamaan. Jos sanot huomenta, niin kuskit järkiään kääntää päänsä pois ja ojentaa kättään: lippu eli rahat tai alkaa mykkäkoulu. Erikoista menoa.

Mutta on niitä hyviäkin kuskeja. Eräs täälläpäin kuljettajana oleva vähemmistön edustaja on yksi maailman parhaista. Iloinen avulias ja hauskakin vielä. Lisäksi tuolta idän suunnalta (tai koillisesta tarkastetaan kartoista myöhemmin) saapuvassa bussissa on toinen hyvä esimerkki. Hän aina palvelee kyytiläisiä kuin kuninkaallisia. Asiakkaita aina autetaan. Ja niihin ennen kaikkea luotetaan. Uskomattoman hienoa tänä aikana, jolloin luottamusta ei herätä edes hikiset vaatteet (Jaakko Teppo).

-TP-