Luit aivan oikein. Jutun aihe on pikkuriikkiset Suurkaupungit. Lähteenä nippelitiedolle on Wikipedia ja Tieteen kuvalehti 3/2007.
Lontoo
Otetaanpas hampaisiin Lontoo. Lontoohan sattuu olemaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Englannin pääkaupunki. Jos joku nyt pystyy olemaan tietämättä tuota, ehkä kaikkia ei maantieto kiinnosta, olisko niin tarvekaan.
- Väkiluku : 7 421 228
- Pinta-ala : 1579 km²
Suomen kuntien kokotilastossa (kirjoitushetkellä) sijalla 36. oleva Viitasaari on 1 589,24 km² pinta-alallaan suurempi. Suomen suurin kunta Inari on noin ysksitoista kertaa suurempi.
Lontoon väkitiheys on 4761/km² mutta Inarissa se on taas 0,5. Eli jokaista Inarilaista kohden on 2 km² lääniä missä pörrätä. On Inarilaisilla asiat kohillaan. Voi ikään kuin kävellä munasillaan pihoilla aika rauhassa, tai taitaapa sielläkin jonkunlainen keskusta olla, en tiijjä kun en tunnusta käyneeni. Mielelläni siellä oleskelisin, ei sillä.
Väkirikkaat kaupungit
Jotenkin kumma, että ihmisillä on joku sairaalloinen vietti työntäytyä just sinne minne kaikki muutkin. Ei ihme, että suurkaupungeissa on valtavasti rikollisuutta, väkivaltaa, pelkoa ja vaikka sun mitä. Mutta se ei ole sinällään ihme. Sillä onhan Suomessakin, siis meissä reilussa viidessä miljoonassa, varmaan melkein kaikki taudit ja oikut mitä voi kuvitella. Ehkä jopa vähän enemmän. Kun sitten miettii, että suurkaupungit (siis väkiluvultaan, toim. huom.) ovat sinällään jo melko suuria kansakuntia, itsessään. Sellaiseen väkimäärään sopii kaikki mahdolliset ihmistyypit, sairaudet jne.
Kun tässä pikasesti kattelin väentiheyksiä joissakin suurkaupungeissa:
- 16 808 /km² Peking
- 16 548 /km² Monako (väkiluku 32 270)
- 9 684,5 /km² Moskova
- 6 993 /km² Tokio
- 6673,3 /km² New York
- 27 220 /km² Mumbai
Kaupungistuminen
Kaupungistuminen etenee nopeammin kuin aavikot, tästä tosin minulla ei ole tieteellistä ja tutkittua tietoa, mutta sen täytyy olla niin. Levittäytyväthän kaupungitkin aavikoille, missä noin äkkiseltään ei olisi kovinkaan järkevää asua, tai miten sen nyt ottaa. Ei taida aina se betoni- ja asfalttiviidakkokaan olla asuinympäristönä sieltä fiksuimmasta päästä. Tämä, (epä)armon vuosi, 2007 (Anno domini MMVII) on sitten ensimmäinen vuosi, kun kaupungeissa on enemmän väkeä kuin maaseudulla. (Ja ilo oli ylimmillään (liitä yleisön kohina tähän :) ) ).
Jos hetkenkään mietit asiaa, luulisi pelottavan, tai nyt ainakin pikkusen huolestuttavan moinen tieto. Mietipäs hetkinen mistä ruoka tulee, niin tehtaistapa... ei kun... Maalta! Eli ruokkijoita on sitten virallisesti vähemmän kuin ruokittavia, ja kun ottaa huomioon, että maalta se tulee maalaistenkin ruoka, nykyisin tosin kaupunkien tehtaitten kautta paljolti, mutta pointti taisi tulla selväksi. Tilanne on tietysti ollut tämä Pohjois-Amerikan (80,1%) ja Euroopan (73%) osalta pitkään näin. Tai pitkään ja pitkään, korkeintaan kymmeniä vuosia, veikkasin. Nyt on myös Etelä-Amerikassakin päästy urbaaniin elämänmalliin kiinni, sielläkin 53,2% immeisistä polttaa kalorinsa kaupungeissa.
Jos nykyinen kehitys jatkuu, jos sitä kehityksenä voi pitää, niin missä on kaupunkien kasvun raja? Koska periaatteessa kaupungin kasvulle ei ole ylärajaa, jos vaan otollista rakennusmaata löytyy ja energiaa laitteille ja ihmiselle saadaan tuotettua ja tuotatettua riittävästi ja riittävän halvalla. Eikä mantereenkaan loppuminen ole este, sillä Tokiokin on laajentunut voimakkaasti merelle pengerretylle täyttömaalle. Niin jonka ennustetaan pettävän voimakkaassa maanjäristyksessä upottavaksi liejuksi, ja onhan kaupunki nerokkaasti sijoitettu juuri kahden mannerlaatan liitokseen, kuten Los Angeles.
Mutta...
Kaikkee sitä ihmisen päähän juolahtaa, mutta pohtimisen aihetta. Itse kullekin.
-TP-
